Faktat pöytään: en ole taitava bloggaaja. Vuosia sitten
pidin sarjakuvablogia ja huolimatta siitä, että aina muutaman kuukauden välein
sain ”suunnattoman inspiraation” ja pyrin ”päivittämään aktiivisesti” – yleensä
luettuani jotain erityisen hyvää ja innostavaa blogia tai käytyäni jossain
sarjakuvatapahtumassa – ei siitä lopulta tullut oikein mitään. Vaikka suolsin
materiaalia välillä paljonkin, vain murto-osa siitä päätyi oikeasti Internetin
ihmeelliseen maailmaan. Jokin ylempi voima (no joo, laiskuus) esti minua
päivittämästä ahkerasti. Viime kerrasta taitaakin tulla kuluneeksi pari vuotta.
Kuten kuka tahansa vähän päältä parikymppinen
nettiaikakauden kasvatti, olen tietenkin suhteellisen
täynnä itseäni ja pidän itseäni merkittävästi kiinnostavampana ja viihdyttävämpänä
persoonana kuin valtaosaa muista ihmisistä. Siis
luonnollisesti. Siksi ajatus bloggaamisesta on aina vähän väliä ilmestynyt
takaraivooni, mutta olen karistanut sen ajattelemalla, ettei minulla sitten
kuitenkaan olisi mitään henkeäsalpaavan mielenkiintoista tarjottavaa tässä
blogien valtavassa kirjossa. Sarjakuva on välineenä itsessään valtavirrasta
poikkeava ja siksi kiinnostava, mutta rehellisesti sanottuna en vain enää
jaksa. Kirjoittaminen on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Ja kiirehän
tässä on koko ajan!
Tämän johdatuksen myötä tulemme syksyyn 2015. Pakatessani
matkalaukkuun vain tärkeintä omaisuuttani – kuten hopeisen hameen ja erilaisia
piirustuspapereita – tajusin, että nyt jos koska olisi tilaisuus vuodattaa
ajatuksiani julkisesti niin, että ainakin kourallista lukijoita saattaisi jopa
aidosti kiinnostaa. Tai siis, ainakin vanhempiani ja yhtä, kenties kahta
ystävää.
Vietän syyslukukauden vaihdossa Bratislavassa. Koska moni on
kysynyt: kyseessä on Slovakian pääkaupunki. Täällä puhutaan slovakkia. Ei, itse
en puhu slovakkia. Slovakian asukasluku on lähes identtinen Suomen kanssa. Pääkaupunkikin
on suunnilleen Helsingin kokoinen. Täällä pelataan jääkiekkoa ja juodaan
kaljaa.
Hirveästi muuta en etukäteen tästä maailmankolkasta tiedäkään,
mutta yritän parhaani mukaan ottaa selvää. Uskon viisastuvani syksyn aikana,
ehkä voin tämän (uskomattoman hulvattomasti nimetyn) blogin kautta viisastuttaa
jotain muutakin.
Jalo ajatus! Oikeastihan aion käyttää tätä vain kanavana
pohdiskelulle ja jaarittelulle sekä tyydyttää yleistä tarvettani kertoa
kaikille elämästäni.
Kiitos ja olkaa hyvät.
